Kansainvälisen tanssin päivää vietetään vuosittain 29.4. Tänä vuonna kunnia kirjoittaa tanssin päivän julistus annettiin flamencon uudistajalle, Israel Galvánille. Flamencon kentällä hän on herättänyt vuosien varrella runsaasti keskustelua. Etenkin alussa moni paheksui hänen touhujaan. Hän hallitsi täydellisesti perinteisen flamencon ennen kuin lähti rikkomaan sen rajoja sekä liikekielellään että rohkeilla aihevalinnoillaan (Kafkan Muodonmuutos, Ilmestyskirja ja niin edelleen). Nykyään hän on voittanut yhä enemmän arvostusta sekä kotimaassaan että kansainvälisesti.
Jää pohdittavaksi miten hänen taiteensa tulee vaikuttamaan flamencoon kokonaisuutena. Hänen kopioimisensa ei kannata, mutta parhaimmillaan hän voi rohkaista muita kokeilemaan uutta ja löytämään oman äänensä. Hänen koreografiansa ovat todella haastavia sisäistää, minuun on niiden tulkkeina tehnyt erityisen vaikutuksen lähinnä siskonsa Pastora sekä Rubén Olmo. Suomalaisesta näkökulmasta on mielenkiintoista, että Galván vieraili täällä jo suhteellisen varhain. Hän esiintyi Tampereen Flamencoviikolla jo vuonna 2001 ja on vuosien varreilla esiintynyt ja opettanut täällä pari kertaa sekä tehnyt tanssiryhmä Canelalle tilausteoksen 4 Jinetes.
Itselläni oli huhtikuun puolessavälissä ilo nähdä kahden suurenmoisen tanssijan, Israel Galvánin ja Akram Khanin yhteisteos Torobaka Tukholmassa. Suurenmoinen teos kerta kaikkiaan!
Israel Galván on esiintynyt viime vuosina lähinnä yksin – tai oikeammin sanottuna, teoksiensa ainoana tanssijana. Teoksissa muusikoilla on ollut hyvinkin suuri osuus; he paitsi musisoivat, vaikuttavat teoksiin koko olemuksellaan. Galvánin luottomuusikkoja ovat olleet esimerkiksi juureva flamencolaulaja, oikea Äiti Maa Inés Bacán sekä äijäenergiaa hullun pilke silmässä välittävä palmero-tanssija Bobote.
Torobakassa Galván esiintyikin pitkästä aikaa toisen tanssijan kanssa – tasavertaisina kumppaneina! Molemmat tanssijat ovat äärimmäisen taitavia, voimakkaita, ilmaisuvoimaisia ja musikaalisia. Ja positiivisella tavalla hulluja, nerokkaita. Galván on tiukempi, omaperäisestä huumorista huolimatta vakava, Akram Khanilta puolestaan löytyy lisäksi upean soljuvaa pehmeyttä.
Khan ammentaa intialaisesta kathakista ja Galván flamencosta, molemmat kuten Khan itse ilmaisi asian – ”deconstructing and reconstructing it”. Laji pilkotaan palasiksi ja rakennetaan uudestaan omaperäiseksi keitokseksi. Tässä yhteydessä jäin itse miettimään myös Israel Galvánin merkitystä tanssivana miehenä, kuinka erilainen ja rohkea hän mieskuvassaan on verrattuna kliseiseen miesflamencotanssijan kuvaan.
Israel Galván on aina ollut rytmiikassaan ja jalkatekniikassaan ilmiömäinen ja hän on yhä enemmän kehittänyt tavaramerkkiään – hän saa vartalostaan ääntä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kuuluisa kikka on esimerkiksi sormilla näpäyttäminen hampaisiin, jota on nähty jo maneeriksi asti. Mutta toisin kuin kollegansa Khan, hän ei sentään lyö päätään lattiaan. Molemmat herrat ihastuttivat myös sillä, miten monimuotoista ja kaunista rytmiikkaa voi saada esille paljain jaloin koputtaen.
Koreografi-tanssijat olivat kutsuneet mukaan neljä muusikkoa, jotka antoivat todella suuren panoksen kokonaisuudelle. Kaksi laulajaa, kaksi rytmimuusikkoa, joskaan kukaan heistä ei mitenkään perinteisesti pysynyt tontillaan – ja he antoivat kaikkensa! Galvánin luottomies Bobote loi jälleen tunnelmaa koko persoonallaan ja kaikin osaaminsa keinoin (palmas, jaleos, tanssi, laulu). Bernhard Schimpelsberger osoittautui huipputiukaksi perkussionistiksi, joka lausui intialaiseen tyyliin rytmitavuja aivan virtuoottisella tavalla. Laulajat Christine Leboutte ja David Azurza pistivät monenlaista ohjelmistoa peliin vanhasta hengellisestä musiikista eläinääntelyiin. Myös flamencoon liittyviä laulufragmentteja (esim. caña-tyylilajin ay-osuus) oli mukana, sekä espanjalaista kansanlauluohjelmistoa (Anda jaleo, Cuatro muleros…). Heidän äänet täydensivät toisiaan suorastaan ällistyttävällä tavalla. Azurzan ääni ylsi kontratenorikorkeuksiin kuin taas Lebouttella oli ehkä matalin koskaan kuulemani naisääni – ja lisäksi korkeutta. Tämä sai todella hurjia efekteja aikaan, kun välillä ei meinannut ymmärtää, kumpi laulaja oli äänessä.
Jo ensi hetkistä lähtien Torobaka oli henkeäsalpaava esitys, ja harmittelin lähinnä sitä, etten päässyt saman tien näkemään sitä kaikkea uudestaan. Esityksen jälkeen järjestetty keskustelu antoi myös hienon mahdollisuuden päästä kuulemaan tekijöiden mietteitä. Yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta kommunikointi näytti onnistuvan. Akram Khan kertoi Israel Galván sanoneen hänelle ensimmäisenä: ”Aion tappaa sinut”. ”Olemme sotureita”, molemmat totesivat. ”Ensin kerroin tappavani hänet, sitten vartalostani kasvoi kukkia”, Galván kertoi prosessista.
Lopuksi pari lainausta Galvánin Kansainvälisen tanssin päivän julistuksesta, jonka voi lukea kokonaisuudessaan Tanssin tiedotuskeskuksen nettisivuilla:
”Voi kuulostaa liioittelulta, mutta ensimmäisen duettoni tanssin äitini kanssa, kun hän oli raskaana kahdeksannella kuulla. Vaikka tanssinkin melkein aina yksin, kuvittelen, että menneisyyden henget tanssivat kanssani enkä olekaan ’yksinäisyyksien tanssija’, niin kuin Georges Didi-Huberman kirjassaan kirjoitti. ”
”Meidän traditiomme on tällainen cocktail – alkuperämme on sekoitus ja vain puhdasoppiset kuvittelevat, että salaista reseptiä ei saa paljastaa. He ovat väärässä: rodut, uskonnot, poliittiset järjestelmät ja kaikki sekoittuu maailmassa. Tanssia voivat kaikki yhdessä! Jos ei sylikkäin, niin ainakin rinnakkain. ”
Oikein hyvää kansainvälistä tanssin päivää!
Tove Djupsjöbacka
Akram Khan & Israel Galván: Torobaka (trailer)
https://www.youtube.com/watch?v=o6zjg0_0wYU
Otteita Israel Galvánin tuoreimmasta teoksesta Flacomen:
https://www.youtube.com/watch?v=l38omxKBjKw
Tunnistatko tämän miehen? Israel Galván 15-vuotiaana, isältä saadut vaikutteet näkyvät vielä erittäin selkeästi:
https://www.youtube.com/watch?v=kDL8fVI2V_s
Isänsä José Galván vauhdissa:
https://www.youtube.com/watch?v=qM3Tvvr8FIk
Ja siskonsa Pastora Galván:
https://www.youtube.com/watch?v=cUq3pUcab7k
Vanhemman polven tyylinäyte, palmero-tanssija-parihevoset Bobote ja (jo edesmennyt) Eléctrico vauhdissa: