”Prohibido cantar y tocar mal. Si lo haces bien – en la calle.”
Kyltti cadizilaisessa pikkubaarissa on jäänyt mieleen. ”Laulaminen ja soittaminen huonosti kielletty. Jos laulat tai soitat hyvin – soita kadulla.”
Enää ei olekaan niin helppoa laulaa, tanssia ja soittaa Andalusian kaduilla. Helsingin Flamencoyhdistys ei ole ainoa taho, joka on joutunut välillä ongelmiin naapureiden kanssa meluhaitan vuoksi. Andalusiassa samantyyppiset ongelmat ovat viime vuosina yltyneet.
Flamencovuosi 2014 jäi mieleen huolestuttavana, mitä tulee flamencon ei-kaupallisten tilojen olemassaoloon. Jo useita vuosia Andalusiassa on uutisoitu siitä, miten flamencon perinteikkäät peñat (vapaamuotoiset flamencoseurat/klubit) ovat joutuneet sulkemaan ovensa meluhäiriöiden takia.
Viime vuonna tämä kehitys sai toden teolla otteen myös Andalusian pääkaupungista Sevillasta. Kaupungin vanhimpiin kuuluva Peña Cultural Flamenca Torres Macarena joutui sulkemaan. Loppuvuodesta viranomaiset pistivät väliaikaisesti lapun luukulle myös legendaariselle La Carbonería -baarille, klassinen kohde monelle flamencoturistille. Kyseessä on Sevillan vanhan kaupungin hälyinen baari, jossa on tarjolla liveflamencoa vapaamuotoisemmassa ympäristössä ilman pääsymaksua. Monesti paikkojen sulkeminen saattaa juontaa juurensa yksittäisen naapurin valituksiin.
Flamencolla taidelajina menee periaatteessa hyvin – se on Espanjan ylpeydeksi lisätty UNESCOn aineettoman maailmanperinnön listalle, sitä rakastetaan maailmanlaajuisesti, ja tapahtumat kuten Jerezin flamencofestivaali keräävät flamencointoilijoita koko maailmasta.
Vaikka flamenco on näkyvästi esillä monessa paikassa, ei flamencon huipputekijöilläkään välttämättä ole kotimaassaan kovin paljon särvintä leivän päällä. Suomessa vierailevat espanjalaiset flamencotaiteilijat kertovat monesti siitä, miten vaikeaa on saada kotimaassa esiintymisiä omalle ryhmälle. Monien elanto perustuu esityksiin ulkomailla.
Talouskriisin pitäessä Espanjaa edelleen tiukassa otteessa budjetitkin pienenevät ja siten esitysten muoto näyttää usein muuttuvan pienemmäksi. Tästä hyötyvät esimerkiksi perinteiset turisteille suunnatut tablaot, joista moni näyttää saaneen viime vuosina uutta potkua. Tablaoissa saattavat esiintyä kuuluisatkin nimet kuten Manuel Reyes, Ángel Rojas tai Rosario Toledo.
Pitäisi kuitenkin pitää huolta siitä, että flamenco saisi hengittää myös epäkaupallisia tuulia. Elää paikoissa joissa ei välttämättä liiku rahaa, joissa aita esiintyjien ja yleisön välillä on mahdollisimman matala. Peñat ovat olleet flamencon asiantuntijoiden ja tosirakastajien keitaita. Toki niitä on monesti haukuttu konservatiivisiksi, mutta ne on ilman muuta säilytettävä osana flamencon kenttää, epämuodollisempana tapana syventyä tähän taidelajiin.
Hyvä englanninkielinen artikkeli tästä aihepiiristä:
Yossi Bartal: Flamenco’s Repression and Resistance in Southern Spain
Tove Djupsjöbacka
Juttu on julkaistu myös Helsingin Flamencoyhdistyksen Letra-lehdessä (1/2015).