Tukholman Dansmuseet on pieni helmi, jonka nykyinen osoite on kävijälle miltei täydellinen – vilkkaalla Drottninggatanilla, Gamla stanin ja Sergels torgin välillä. Vanhassa tunnelmallisessa pankkipalatsissa sijaitseva museo on yksityinen ja perustuu Rolf de Marén (1888–1964) kokoelmiin, joten hänen kiinnostuksensa kohteet ovat luonnollisesti pääroolissa, etenkin hänen perustamansa Ballet suédois, joka 1900-luvun alussa haastoi jopa legendaarisen Ballets russen rohkeilla tuotannoillaan.
Kerrotaan, että de Maré halusi perustaa museon nimenomaan tanssille, ettei se jäisi muiden taidelajien pimentoon. Tanssi ansaitsee todellakin kaiken mahdollisen huomion taidemuotona! Itse kuitenkin jäin tällä kertaa miettimään ennen kaikkea juuri sitä, miten vaikea ylipäänsä on vetää rajoja taidelajien välille. Tanssi, teatteri, musiikki, naamiot… Pitääkö niitä rajoja ylipäänsä yrittää vetää? Valitettavan usein, kyllä, esimerkiksi apurahoja hakiessa… Nettisivuillaan Dansmuseet muuten käyttää myös lisämäärettä Museet för dans, teater, konst och foto, joten ilmeisesti sisällön monimuotoisuutta halutaan korostaa. Mainittakoon muuten että Tukholman Musiikkimuseo on tällä hetkellä suljettu, koska on syntymässä uudestaan laajempana kokonaisuutena, Näyttämötaiteen museona. Joten tällaista liikehdintää näyttää olevan Tukholman museokentällä laajemminkin.
Maailman ympäri
Joka tapauksessa musiikin ystävän kannattaa siis pitää mielessään myös Dansmuseet mielenkiintoisena kohteena! Paitsi länsimaisen tanssin historiaa, balettitossujen historiaa ja sen sellaista suuressa osassa ovat nimittäin ulkoeurooppalaiset taidemuodot, joissa yhdistyvät useat taidelajit ja joissa musiikki on suuressa osassa.
De Maré oli melkoinen maailmanmatkaaja, joka teki pitkiä matkoja muun muassa Indonesiaan, Intiaan, Kiinaan, Japaniin, Pohjois-Amerikkaan sekä Afrikkaan, jossa hän asui useita vuosia. Mukaan tarttui ennen kaikkea vaikuttava naamiokokoelma, mutta myös soittimia ja sekalaista kuten kabukiteatterin pienoismalli. Soittimista löytyy myös ääninäytteitä, jotka saa museossa soimaan vetämällä rohkeasti laatikoista.
Esineet kertovat jonkun verran, mutta erityisen hienosti on panostettu videomateriaaliin. Koko ajan myös kerrotaan esimerkillisen selkeästi mistä on kysymys, jotta voi heti vertailla esimerkiksi intialaista kathakia, odissia ja kathakalia (eikä tyytyä ihailemaan ”intialaista tanssia”, joka olisi melkoinen yleistys…). Itse hurahdin tällä kertaa etenkin Kiinaan (mukana esimerkiksi jingju eli Pekingoopperaa) ja Intiaan sekä runsaaseen Afrikka-materiaaliin. Afrikkavideot keskittyivät lähes kokonaan naamiotansseihin, mielenkiintoista muun muassa koska niitä voi olla haastavaa päästä ulkopuolisena näkemään. Monesta videosta saattoi aistia naamiotanssien roolin yhteisössä, että niillä on vahva merkitys ja että niihin uskotaan. En myös voinut olla miettimättä sitä, miten eri kulttuureissa on käsitelty etenkin naisen ruumista – ensin kerrotaan kiinalaisista lootusjalkaihanteista ja sitten näkee afrikkalaisia naisia tanssimassa upeita kurvejaan peittämättä…
De Marén perustama Ballet suédois -ryhmä on esillä näyttävästi, ja myös tässä musiikki oli yllättävän isossa roolissa. Teoksista löytyi pienoismalleja, joiden kohdalla sai kuultavakseen musiikkinäytteitä – vaikka itse tanssista ei ollut videoita saatavilla, teoksen ideasta sai edes jonkinlaisen idean. Mielenkiintoista oli, että monet teoksista perustui jossain määrin folkloreen, ainakin musiikin, lavastuksen ja pukujen osalta. Esimerkiksi Hugo Alfvénin musiikkiin tehty Midsommarvaka näytti kuin ruotsalaisesta turistioppaasta otettu. Tietäen ryhmän taiteellisen rohkeuden itse tanssi tuskin on ollut konventionaalista…
Museosta löytyy myös pieni kauppa, jossa on erinomaiset tanssi-dvd-kokoelmat myynnissä, painottuen lähinnä balettiin ja nykytanssiin. Kellarissa on vaihtuvia näyttelyitä. Huhtikuun puolessavälissä näyttely käsitteli legendaarista Ballets russeä, jossa korostettiin etenkin kuuluisan Vaslav Nijinskyn sisaren, Bronislava Nijinskan merkitystä. Hän tanssi myös miehen rooleja, mikä oli varmaan 1900-luvun alussa aika poikkeuksellista! Kellarista löytyi myös hienoja, laajoja videonäyttejä sekä Vaslavin alkuperäisestä Kevätuhri-koreografiasta (joka on nähty myös Suomen Kansallisbaletissa) sekä Bronislavan koreografiasta teokseen Les Noces, molemmat Igor Stravinskyn vaikuttavaan musiikkiin.
Suosittelen vierailua Dansmuseetissa etenkin jos on aikaa ja kärsivällisyyttä tutustua myös videomateriaaliin. Pelkkä esineiden katselu ei välttämättä innosta. Museon pääsalissa pyörivät myös päivittäin hienot dokumenttielokuvat, vierailupäivänäni dokumentti koreografi Sidi Larbi Cherkaouista teki vaikutuksen ja syvensi museokokemusta entisestään. Joten anna videoille aikaa!
Tove Djupsjöbacka
Dansmuseet, Drottninggatan 17, www.dansmuseet.se
Tanssimuseossa tapahtuu –Pekingoopperaa pääsalissa:
http://www.mynewsdesk.com/se/cloudberry/videos/beijingopera-paa-dansmuseet-13772
Kansanmusiikista ja kansantanssista ponnistava teos ”101 hattar att sparka ner innan jag dör” esitettiin Tanssimuseossa ja löytyy videona kokonaisuudessaan:
https://vimeo.com/123106318
Sidi Larbi Cherkaouin erittäin mielenkiintoinen teos Sutra, yhteistyössä Shaolin-munkkien kanssa, niin ikään videona kokonaisuudessaan: