Pääsiäisen kunniaksi julkaisen vanhan artikkelin Sevillan pääsiäisen vietosta. Artikkeli on julkaistu alunperin Letra-lehdessä 2/2004.

Olemme nähneet siitä kuvia. Joukoittain ihmisiä kuin suoraan Ku Klux Klanista, uskonnollista hurmiota, Jeesuksen kuvia. Paikan päällä tottuu tapaamaan suippohattuisia olentoja myös keskellä yötä, tottuu kuulemaan rummun ääntä jossain kaukana. Samoin tottuu seuraamaan suunnattoman kiinnostuneena paikalliskanavien suoraa lähetystä elämää suuremmista kysymyksistä – pääsikö Esperanza de Trianan kulkue lähtemään vai antoiko se periksi sateelle?

Andalusiassa Semana Santa eli pääsiäisviikko on tunnettu näyttävästä ohjelmastaan. Pääsiäiskulkueita nähdään lähes jokaisessa kaupungissa, mutta erityisen tunnettu on Sevillan pääsiäisenvietto. Pääsiäisviikkona Sevillan kaduilla nähdään joka päivä erilaisia kulkueita, ja pääsiäiskulkueisiin hurahtaneet vuokraavat istumapaikan katedraalin edestä, jotta pääsisivät näkemään kaikki kulkueet.

Pääsiäiskulkueiden historia juontaa 1500-luvulle, mutta vasta 1600-luvulla tapahtui organisoituminen veljeskuntiin (hermandades, cofradías), jotka järjestivät omat kulkueensa. Kulkueet ovat vaihtaneet muotoa vuosisatojen kuluessa, mutta 1900-luvulla perinne näytti jo suunnilleen siltä, miltä se näyttää tänään.

Hitauden taidetta

Nykyään Sevillassa nähdään pääsiäisviikon aikana yli 50 kulkuetta. Jokainen kulkee saman kaavan mukaan, omasta kirkosta Sevillan suurelle katedraalille ja takaisin. Kuulostaa helpolta, mutta todellisuudessa kyseinen matka saattaa kestää jopa 10 tuntia. Kulkue etenee hitaasti: joka kirkon kohdalla Jeesuksen ja Neitsyen kuvat kääntyvät, tervehtivät kirkkoa, kääntyvät takaisin ja jatkavat matkaa. Jos kohdalle sattuu saeta-laulaja, kulkue pysähtyy kuuntelemaan laulua. Saeta on laulumuoto, jolla kunnioitetaan Jeesuksen ja Neitsyen kuvia. Alun perin saetaa lauloivat munkit, mutta pikku hiljaa niitä pääsi laulamaan kuka vain, minkä myötä niihin tarttuivat flamencolaulajat ja he tekivät niistä flamencon tapaisia. Nykyään saeta on flamencoa muistuttava laulumuoto, joka lauletaan useimmiten ilman säestystä siguiriyan tai martineten melodian mukaan.

Sade on kulkueelle lievä katastrofi. Kuvapatsaat ovat vanhoja (moni on tehty jo 1600-luvulla), eivätkä ne kestä sadetta, ja toisaalta kuljettava matka on melko pitkä. Jos sataa, kulkue ei lähde ollenkaan. Jos alkaa sataa matkan aikana, kulkue saattaa keskeytyä, ja kuva viedään katedraaliin suojaan odottamaan parempaa säätä.

Katedraalille tullessa kaikki kulkueet kulkevat ns. virallista reittiä pitkin (carrera oficial). Kun liikkuu Sevillan keskustassa pääsiäisen aikaan, kannattaa siis ottaa huomioon, että osa kaduista on suljettu. Baarit sen sijaan ovat auki – pääsiäisviikon aikana keskustassa on nimittäin melkoinen hulina, eikä baareilta puutu asiakkaita. Jotkut tyytyvät suosiolla seuraamaan tapahtumia televisiosta, varsinkin kaikkein suosituimpia kulkueita kuten La Macarenaa.

Jokaiselle jotakin

Kaikki sevillalaiset eivät suinkaan etsi pääsiäisen vietosta uskonnollista kokemusta. Suurin osa kokee pääsiäisviikon sosiaalisena tapahtumana. Kiirastorstaina ja pitkäperjantaina moni nainen pukeutuu edelleen perinteisesti mustaan pukuun ja laittaa päähänsä mantillan (kamman yli drapeeratun pitsihunnun).

Myös lapset seuraavat Semana Santaa innolla, ja moni heistä on mukana kulkueissa. Kulkueissa kulkevat nazarenot (ks. myöh.) ovat myös lasten keskuudessa suosittuja, sillä heillä on monesti kaapunsa alla karamelleja jaettavana… Myöhemmin keväällä lapsilla on oma näytön paikkansa: Cruces de mayo -juhlassa kaduilla nähdään lasten muodostamia pääsiäiskulkueita, joissa he tekevät kaiken niin kuin aikuisetkin, mutta rakentavat itse patsaansa ja rekvisiittansa omaan mittakaavaansa, usein pienen taskurahan toivossa…

Kulkueita on Sevillassa pääsiäisviikon aikana joka päivä palmusunnuntaista pääsiäissunnuntaihin, mutta aivan erityinen tunnelma on torstain ja perjantain välisenä yönä, jolloin liikkeelle lähtevät yökulkueet (procesiones de la madrugá). Yökulkueista osa kulkee täydessä hiljaisuudessa (kuten El Silencio), osa on suurta riemujuhlaa (kuten La Macarena).

Kulkueen kulkijoista

Miltä kulkue sitten näyttää? Yhtä kiinnostavaa kuin katsoa kulkueessa kannettavia patsaita, on seurata ihmisiä, jotka kulkueisiin osallistuvat. Heitä on nimittäin monenlaisia – esimerkiksi kynttilöiden kantajia, alttaripoikia, rummunlyöjiä ja puhallinsoittajia.

Suurimman osan kulkueista muodostavat monesti nazarenot, jotka kantavat suuria kynttilöitä. Kynttilät sytytetään kello kahdeksan illalla, ja kulkueen näkeminen yöllä onkin aika erilainen kokemus kuin päiväsaikaan. Nazarenot ovat pukeutuneita pitkään kaapuun, ja jotkut heistä kulkevat paljain jaloin tai sukkasillaan. Heidän näkyvin tunnusmerkkinsä on päähine, joka koostuu kasvot peittävästä hupusta ja huppua kannattavasta kartiosta (capirote). Nämä ovat siis niitä ihmisiä, jotka muistuttavat Ku Klux Klania. Nazarenojen alkuperäinen syy kulkueen osallistumiseen on parannuksen teko. Siitä johtuu heidän pukeutumisensa, jonka tarkoitus on peittää henkilöllisyys.

Joka veljeskunnalla on omat värinsä, joista tavallisimmat ovat valkoinen, musta, punainen ja liila. Nazarenojen määrä vaihtelee eri kulkueissa. Pienissä voi olla pari-kolmesataa, suurimmissa jopa 2500 nazarenoa! Useimmiten he ovat miehiä, mutta mikään ei yleensä estä naisia liittymästä joukkoon, vaikka se on suhteellisen harvinaista. Nazarenot edustavat kaikkia ikäluokkia. Monet heistä ovat varsin nuoria, ja joissain kulkueissa nuorimpia kuljetetaan jopa lastenvaunuissa.

Nazarenot ja muut kulkueeseen osallistuvat kantavat erilaisia esineitä, merkkejä ja lippuja. Kulkueen alussa kannetaan ristiä (cruz de guia). Joka kulkueessa nähdään runsaasti koristeltu kirja, Libro de Reglas, johon veljeskunnan säännöt on kirjoitettu. Yhdessä lipuista on kirjaimet SPQR (= El senado y el pueblo romano), jonka tarkoitus on muistuttaa siitä, että pääsiäisen tapahtumien aikaan roomalaiset hallitsivat Palestiinaa. Lähimpänä kuvapatsaita kulkevat yleensä alttaripojat (acólitos), jotka kantavat kynttilöiden lisäksi suitsukeastioita. Kun tuntee suitsukkeen tuoksun, tietää siis itse patsaan lähestyvän.

Kulkueen tärkein osa on kuvapatsas, paso. Kulkueissa on yleensä kaksi pasoa – Jeesus sekä Neitsyt Maria. Heistä Jeesuksen kuva kulkee aina ensimmäisenä. Kaikki pasot eivät suinkaan esitä Jeesusta ristillä, eli jos siihen näkyyn kyllästyy, kannattaa hakeutua kulkueisiin, joiden kuvat esittävät muita tapahtumia. Tällaisia ovat esimerkiksi Sagrada Cena (Pyhä ehtoollinen), Flagelación (Ruoskiminen), Jesús de la Sentencia (Roomalaiset tuomitsevat Jeesuksen) tai Santo Entierro (Jeesus kuolleena lasiarkussa). Kaikki pasot on runsaasti koristeltu kullalla, kynttilöillä ja kukilla. Patsaiden vaatteet ovat niinikään loisteliaita, ja varsinkin sädekehiin on panostettu.

Vastuun raskas taakka

Pasot voivat painaa tuhansia kiloja, ja niitä kantavat noin 40 miestä (costaleros), jotka yleensä kulkevat piilossa patsaan alla. He eivät näe eteensä, joten heitä ohjaa ns. capataz avustajineen. Ymmärrettävästi ohjaaminen on varsin vastuullinen tehtävä, ja capataz onkin yleensä ainoa veljeskunnan jäsen, joka mainitaan Semana Santa -esitteissä nimeltä. Hänen vastuullaan on ohjata kantajia oikeaan suuntaan ja saada patsas kääntymään tarvittaessa. Vaativimpiin osuuksiin kuuluu patsaan ulostuominen kirkosta. Kirkonovet ovat varsin ahtaita ja matalia, ja joskus costalerot joutuvat kulkemaan polvillaan, jotta patsas saataisiin ehjänä ulos. Capataz vastaa myös patsaan nostamisesta ja laskemisesta. Siitä annetaan merkki patsaan etuosassa olevalla pikkuvasaralla (llamador). Vuoroaan odottavan costaleron tunnistaa päähineestä – heillä on päässään kangaspäähine, joka lieventää pason painoa. Costaleron tunnistaa myös valtavasta lihasmassasta ja Semana Santan loppupuolella pahoista haavoista niskassa… Pason kantaminen ei siis ole lastenleikkiä, ja ennen Semana Santaa Sevillan kaduilla harjoitellaankin ahkerasti. Ei kuitenkaan oikeilla patsailla, vaan kivillä täytettyjä laatikkoja kantamalla. Pason jäljessä kulkee yleensä pari ”huoltomiestä” tikapuineen kaikkineen. Tarpeen tullen he kiipeävät pason päälle esimerkiksi sytyttääkseen kynttilöitä tai kiinnittämään sädekehän.

Korviahuumaavaa meteliä

Pason jälkeen – joskus harvoin sen edellä – tulee soittokunta. Jeesus-kuvien soittokunnat muodostuvat rumpaleiden lisäksi lähinnä trumpetisteista. He soittavat marssimusiikkia, ja välillä soivat pelkät rummut. Nämä orkesterit ovat usein pukeutuneita univormuihin sotilassoittokuntien tapaan. Erikseen sopii mainita La Macarena -kulkueen Centuria-orkesteri – 100 miestä roomalaisissa sotilaspuvuissa on melko vaikuttava näky!

Kristuksen kuvan jälkeen kulkueessa seuraa lisää nazarenoja. Nämä ovat useimmiten ns. parannuksentekijöitä (penitentes), eli kantavat yhtä tai useampaa ristiä. He ovat pukeutuneet kuten nazarenot huppuineen kaikkineen, mutta heillä ei ole kartiota päähineessään.

Kulkueen lopussa kulkee Neitsyt Marian patsas. Neitsyen patsaat seuraavat eri kulkueissa samaa mallia – katon alla seisoo Neitsyt (la Virgen) kaikessa loistossaan, vaatteet kuin kuningattarella ja pään päällä valtavan kokoinen sädekehä. Neitsyen paso on yleensä koristeltu hopealla ja kukkasin, ja patsaan edessä palaa useampi rivi kynttilöitä. Neitsyt Marian pasoista puhutaan usein termillä paso de palio (”paso jolla on katto”). Tunnetuin on varmaankin La Macarenan kulkueen Virgen de la Esperanza.

Neitsyen pason jälkeen seuraa toinen soittokunta, joka on hiukan erilainen kuin Jeesuksen. Rumpujen ja vaskisoittimien lisäksi kokoonpanoon kuuluu huiluja, klarinetteja ja muita puhaltimia. Musiikkikin on hiukan monimuotoisempaa kuin Jeesus-pasojen trumpettiorkestereilla.

Käytännön vinkkejä:

• Jos aiot asua hotellissa Sevillan Semana Santan aikana, varaa huoneesi ajoissa. Pääsiäisenä kaikki hotellit ovat täynnä. Myös juna- ja bussivuorot Sevillaan saattavat olla hyvin täysiä.
• Hanki jonkinlainen Semana Santa -opas. Niitä saa tavallisista kioskeista, ja niistä löytyvät kulkueiden aikataulut ja reitit.
• Suunnittele etukäteen, mitkä kulkueet aiot nähdä ja missä. Oppaista löydät ajankohdat milloin kulkue mistäkin kulkee. Varaudu siihen, etteivät ajat pidä ihan täsmälleen.
• Kulkue on hieno tunnelmallisessa paikassa, esimerkiksi siltaa ylittäessään. Moni sevillalainen osaa neuvoa, mitkä paikat ovat erityisen kauniita.
• Varaa ohjelmaasi ainakin yksi kulkueen kirkosta lähtö. Jos haluat nähdä hyvin, ole paikalla vähintään tuntia aikaisemmin.
• Jos et viihdy isoissa ihmisjoukoissa, vältä kaikkein suosituimpia kulkueita kuten La Macarenaa. Pienet kulkueet saattavat olla aivan yhtä mielenkiintoisia.

Tove Djupsjöbacka

Muchas gracias: Maija Lepistö, Daniel Jerez

Pitkäperjantain tunnelmia Sevillasta:

Saeta lauletaan monesti kulkueen reitin varrelta olevilta parvekkeilta:

Kuuluisa Macarenan kulkue:

Tunnelmia Madridin pääsiäisviikolta, costalero laulaa saetaa: