Varis elävämpänä kuin koskaan

Perinnearkku-klubi, ravintola Allotria, Helsinki 21.1. Tapani Varis Collective, Anna Dantchev Band

Tammikuun Perinnearkku-klubi tarjosi mielenkiintoisen kahden bändin kattauksen. Tapani Varista ei olekaan viime aikoina kovin usein päässyt Suomen kansanmusiikkilavoilla näkemään. Nyt hän onkin tekemässä vahvan paluun uuden levyn ja yhtyeen kera ja muistutti jälleen kerran siitä, millainen virtuoosi hän omalla alallaan on. Suomessa ei tietääkseni ole ketään vakavasti otettavaa kilpailijaa.

Variksen pääsoitin on siis munniharppu: kiehtova soittopeli – niin pieni, niin suggestiivinen, niin monipuolinen ja maailmanlaajuisesti tunnettu. Tuli todistettua, että sillä voi soittaa huikeita melodioita ja rakentaa koko yhtyeen musiikki niiden pohjalle. Lavaolemukseltaan soitin on mielenkiintoinen. Soitto mitä ilmeisemmin vaatii melko staattista vartalonkäyttöä, kaikki keskittyy suun alueelle. Tapani Varis seisoo siis vankkana kuin teräspatsas, silmät kiinni, soitin hädintuskin näkyvissä yleisölle. Se on haasteellista – lavaliikunta, ilmehtiminen ja kontakti yleisöön jää siis suurelta osin bändikavereiden varaan.

Tapani Varis Collectivessa soittaa herra solistin lisäksi tunnetusti taitava perkussionisti Zarkus Poussa. Koko yhtyeen soittaessa yhdessä jäin välillä kaipaamaan perkussioista enemmän bassotehoja. Sovituksellisesti yhtye lepää paljon Maija Kauhasen harteilla, ja hyvä niin, sillä hän on pitkien kaarien mestari, joka osaa piirtää pitkänkin kokonaisuuden rauhallisesti mutta monipuolisesti. Soittimistona oli tällä hetkellä konserttikantele, Saarijärven kantele ja harmooni. Itse pidin erityisesti konserttikanteleesta, jonka sointivärit täydensivät muhkeasti muita soittajia. Variksen pitkähuilu toi mukavasti kokonaisuuteen monipuolisuutta.

Kunhan bändi saa vielä hiukan lisää polttoainetta pesään, luvassa on varmasti vielä vapautuneempaa ja värikkäämpää settiä. Nyt jo taso oli kova, mutta luulen että muusikoista pystyy saamaan vielä enemmän irti. Sanallista ilmaisua voisi hiukan vielä viilata. Sinänsä hervottoman hauska spiikkausasenne jää helposti pikkaisen inside-jutuksi. Ja sitä kansanvalistusta munniharpusta soittimen, sitä kaipaisin itse enemmänkin!

Illan aloitti laulaja Anna Dantchev yhtyeensä kanssa, oikein lupaava kokoonpano! Tässä sympaattisessa laulajassa yhdistyy suomalaisuus ja bulgarialaisuus, ja setissään hän esittelikin hienosti bulgarialaisia lauluaarteita. Pidin selkeistä spiikeistä, jossa kerrottiin huolellisesti ohjelmistosta. Sanoma oli selkeä – tarinat ovat yleismaallisia! Joka puolella maailmaa ihmisiä syntyy ja kuolee, rakastuu ja saa lapsia. On ihan eri asia kuunnella lauluja vieraasta musiikkikulttuurista, kun ymmärtää jotain sisällöstä. Toki niitä voi kuunnella ihan musiikkinakin, mutta näin niistä sai vielä enemmän irti. Dantchevilla on kaunis tumma ääni, persoonallinen ja moneen taipuva. Karakteeriltaan aika raskas, eli aina se ei ihan ehtinyt soinnillisesti puhkea kukkaan. Fraseerauksiin on hyvä satsata vielä enemmän, monesti fraasi soi parhaiten, mitä vähemmän on sanoja.

Yhtyeen soinnissa on mukavaa pientä rosoisuutta, värikäs basso-lyömäsoitinsektio ja yllätysmausteena pasuuna. Basisti Vasilis Katopodis ja perkussionisti Murat Ermutlu pelaavat erinomaisesti yhteen, ja bändin kruunasi vieraileva kitaristi, Sibelius-Akatemiassa opiskeleva ruotsalainen Martin Åkesson – mikä erinomainen muusikko! Åkessonin soitto oli ryhmän hiotuin, ja hän tarjosi jokaiseen kappaleeseen omaperäistä sointia ja sovitusideaa.

Sovituksellisesti mielenkiintoa herätti esimerkiksi kaunis balladinomainen kappale, jossa Åkesson vastasi borduunasta soittaen kitaraansa jousella, sekä laulu paprikasta, jossa kuultiin sekä oivaltavaa kaksirivisen käyttöä (Dantchev itse) että hauskasti aiheeseen sovitettua Ermutlun kurkkulaulua – suomeksi!

Tove Djupsjöbacka

Kuunteluvinkkejä:

Tapani Varis: Maanitus (Musiikin muisti -sarja) – https://www.youtube.com/watch?v=tyAi1pRRjDY

Anna Dantchev: Oi shope shope – https://www.youtube.com/watch?v=Nhjc0l2kMm0