Lontoon Proms on laadukas musiikkijuhla ja festivaali, jota seurataan maailmanlaajuisesti. Siksi oli todella ilahduttava uutinen saada tänä vuonna ohjelmaan Suomen 100-vuotisjuhlia huomioiva kokonaisuus “From the Kalevala to Kaustinen: Finnish Folk and Baroque Music”, joka esitettiin Cadogan Hallissa 31.8. Radiolähetys on kuunneltavissa vielä vajaan kuukauden verran BBC:n kotisivujen kautta.
Jo pelkästään suomalaisen kansanmusiikin esitteleminen yhden konsertin puitteissa olisi todellinen haaste ja nyt oltiin otettu sen lisäksi mukaan aineksia myös barokkimusiikin puolelta. Helposti mennään tietysti sillisalaatin puolelle, mutta tällä kertaa ote pysyi tiukkana tyylikkäiden settikokonaisuuksien avulla. Mitään yhtä oikeaoppista Suomi 100 -konserttikokonaisuutta ei tietenkään ole olemassakaan, vaikka tietysti ryhdyin heti itse salaa suunnittelemaan omaa konserttikokonaisuuttani ja dream teamiäni…
Uskomatonta kyllä, alle tunnin mittaiseen konserttiin Proms-kokonaisuus sai mahtumaan niin vanhempaa kuin uudempaakin kansanlaulukerrostumaa, kaustislaista pelimanniperinnettä sekä yhtäläisyyksiä suomalaisen kansanmusiikin ja mantereen barokkimusiikin välillä. Sokerina pohjalla vielä otteita Suomen vanhimmasta nuottijulkaisusta Piae cantiones (1582) ja maukas ateria oli valmiina.
Itseäni hiukan jännitti se, mitä konsertin taustalta löytyvä muusikkojoukko saa aikaan yhdessä. Kaikki ovat oman alansa taitureita, mutta millaisen kokonaisuuden he luovat? Anu Komsi on klassisesti koulutettu huippusopraano ja sillä saralla erittäin monipuolinen. Juuret ovat Keski-Pohjanmaalla joten yhteys sikäläiseen musiikkiin on sydämessä. Viulisti Kreeta-Maria Kentala on aidosti kaksikielinen: syntyperäinen äidinkieli on kaustislainen kansanmusiikki ja opittu äidinkieli, niinsanottu vanha musiikki eli etenkin barokkimusiikki. Eero Palviainen teorbissa ja kitarassa on luottomies vanhan musiikin kentältä, Milla Viljamaa harmoonissa puolestaan kansanmusiikin ja populaarimusiikin kentältä. Jokerina leikissä vielä kansainvälinen vanhan musiikin kentän kuuluisuus, brittiläinen harpisti Andrew Lawrence-King, ja porukka on koossa. Itselleni ainoa ennestään tuttu yhdistelmä oli trio Kentala, Palviainen ja Lawrence-King, joiden folk-henkistä barokki-irroittelua voi kuulla mainiolla Barocco borealen tänä vuonna julkaistulla Vivaldi-levyllä.
Proms-ohjelma oli koottu tyylikkäästi seteiksi, jolloin siirryttiin sujuvasti kappaleesta toiseen tietyn teeman sisällä. Alku oli ehkä hämmentävin, kun hypättiin niinkin eri maailmojen välillä kuin Piae cantiones, Andrew Lawrence-Kingin Kalevala-ooppera sekä Kreeta Haapasalo. Kaksi settiä kumarsivat tietysti kohti Kentalan kotipaikkakuntaa Kaustista. Polskat lähtivät vielä hiukan varovaisesti liikkeelle kamarimusiikillista otetta korostaen, mutta viimeistään Purppurin alotus näytti kaapin paikan. Briljanttia viulunsoittoa ja pisteenä i:n päälle Anu Komsin pimpparaudan soittoa musiikkia maustamaan.
Toinen Kaustinen-setti oli mielestäni illan tyylikkäin pelimannikokonaisuus. Verrattain ripeästi liikuttiin Morsiusfatimarssista siliavalssiin ja eteenpäin hyppytahtiin. Viimeisen polkan lähtiessä käyntiin piti oikein pitää hatusta kiinni, sen verran vauhdikas finaali oli. Tässä kokonaisuudessa nähtiin aidosti pelimannimusiikin olemus tanssimusiikkina, soitto meni todella jalan alle (radion kautta ei valitettavasti nähnyt juontajan mainitsemaa Komsin tanssia…). Kaustislaisessa soittotyylissä puntti eli takapotku-svengaava jousenkäyttö on kaikki kaikessa, ja oli ilo saada kuulla juuri sitä paikallistyyliä. Kappale ei välttämättä ole se juttu, vain tyyli.
Andrew Lawrence-King on tässä yhteydessä sikäli erityisen mielenkiintoinen hahmo, että on brittinä tarttunut suomalaisiin musiikkiaarteisiin ja vienyt niitä osittain yllättäviinkin suuntiin. En ole vielä kokonaan kuullut hänen säveltämänsä Kalevala-oopperaa, mutta täällä kuullut näytteet olivat lupaavia. Jos Väinämöinen-kohtauksessa oli vielä lievää rauhattomuutta eri sävelainesten välillä (pitkät runolaulufraasit ja nykivä 5/8-komppi), Sauna oli sitä harmonisempi. Tässä Anu Komsin oopperaosaaminen näkyi värikkäänä kerrontana, ja saunan loppuvokaalisit olivat soinniltaan jumalallisen kirkkaita. Erityismaininta pitää antaa upean ambivalentille terssille, jonka erityisesti Kentala viritti herkullisesti maistellen välillä mollia, välillä duuria.
Lawrence-King on myös tulkinnut Piae cantiones -sävelmistöä, joka on osa eurooppalaista yhteistä musiikkiperintöä ja tunnetaan monessa maassa, ei pelkästään Suomessa. Olen itse saanut mahdollisuuden tehdä hänen kanssaan yhteistyötä tämän repertuaarin osalta ja kokenut sen hyvin inspiroivaksi (mainoskatko: tuloksia kuullaan toivottavasti pian Kamarikuoro Utopian tulevalla levyllä). Tähän konserttikokonaisuuteen oltiin tyylikkäästi valittu Ramus virens olivarum, jonka tarina lipuu ohi verrattain nopeasti jos sitä ei ennestään tunne, mutta se kertoo siis kristinuskon saapumisesta Suomeen. Nimeltä mainitaan historiallisia henkilöitä Pyhästä Eerikista piispa Henrikiin. Erinomainen valinta historiallisestikin tähän konserttiin.
Anu Komsin laulun osalta huipennukseksi nousi kansanlaulu Minä sydämestäni rakastin, jonka alku todella pysäytti ja nostatti kylmät väreet. Tämän laulun aikana Komsilta irtosi niin suoraa, kirkasta ääntä, rohkeata rintaäänitulkintaa ja lähes itkuisen huokoista laulua. Linjakas fraseeraus teki vaikutuksen myös Kreeta Haapasalon Kanteleeni-ikivihreässä, jossa Lawrence-King pääsi toden teolla näyttämään kynteensä yksinkertaisen melodian koristelussa. Piae cantiones -ohjelmistossa jäin kaipaamaan hiukan suorempaa soundia ja keveämpää rytmitystä. Kotimaani onpi Suomi on huikea ja laajalle liikkuva melodia. Tässä muisteli pitkästä aikaa kansallisromantiikan henkisiä kansanlaulusovituksia, joita tuntuu, että nykyään harvemmin kuulee. Ehkä pitäisi nostaa niitä taas arvoonsa ja tutustuttaa myös sitä kautta ihmisiä kansanlauluaarteisiin?
Jos jotain jäin konserttikokonaisuudessa kaipaamaan, niin myös kansanlaulun tyyliosaamista Komsin tyylikkään laulun rinnalle. Ookkos syöny sianlihaa -irrottelu, jossa Kentala ja Viljamaakin pääsisivät huutolaulamaan oli riemastuttava esimerkki rahvaanomaisesta laulusta. Mutta olisipa ollut mainiota kajauttaa BBC:n aalloille esimerkiksi vienankarjalaista joikua tai maustaa tilaisuutta hurjalla lemmenloitsulla! Rekilaulussakin on monenlaisia tyylejä, ja varsinkin viimeksimainittuja ei kauhean usein kuule. Käytän jälleen tilaisuutta hyväkseni hehkuttaa Eero Turkan suoraviivaisia rekilaulutulkintoja, joissa hehkuu maan väri, multa sormien alla.
Oman mausteensa Proms-konserttiin antoi charmantti brittijuontaja, joka avasi mukavasti kappaleiden taustoja radiokuuntelijoille. Hienoa, että muun muassa korostettiin Kreeta Haapasalon merkitystä esikuvana muille naisammattilaisille ja hääperinteen merkitystä kansanmusiikin ylläpitäjänä. Kiinnitin huomiota myös sellaisiin yksityiskohtiin kuten runoilijoiden korostamiseen viimeisessä setissä – itse olettaisin, että muusikkojen ajatuksena ehkä oli ennen kaikkea tuoda esille Kentalan isoisän Wiljami Niittykosken soljuvaa melodiikkaa ja kiintoisan kappaleparin Slumrande toner/Juottomarssi. Slumrande toner -esittelyssä olisi toki pitänyt mainita, että kappale on ruotsinkielinen (kiitos Komsille kauniista suomenruotsalaisista u-vokaaleista). Itseäni on aina hymyilyttänyt tämä yhdistelmä, koska varsinkin Pohjanmaan ruotsinkielisten joukossa Slumrande toner -laulu on ollut jonkinlaisen kansallislaulun asemassa ja kaustislainen versio Juottomarssi tuntuu ainakin nimeltään sen rinnalla jotenkin yllättävän maalliselta. Mutta hauska teema-variaatio-tyyppinen yhdistelmä se on, ja nytkin toteutettu tyylillä.
Näyttävänä lopetuksena tarjoiltiin suomalaisen kansanmusiikin ja eurooppalaisen barokkimusiikin yhdistelmää Lampaanpolskan ja Corellin Folia-variaatioiden muodossa. Tässä Kreeta-Maria Kentala pääsi tietysti näyttämään kyntensä täysiverisenä barokkiviulun virtuoosina, ja varsinkin lopussa ote oli miellyttävän villi ja vapautunut. Plussaa pimpparaudan käytöstä jälleen!
Juontaja ihmetteli, miten tämä ”tune by Corelli” on päätynyt Suomeen. Kyseessähän ei ole Corellin sävellys vain hänen säveltämät variaatiot espanjalaista alkuperää olevan folia-harmoniakierron pohjalle, osa barokin ajan elävää perintöä. Folia-sointujen varassa improvisoitiin koko Euroopassa ja niiden pohjalle syntyneitä melodioita löysivät tiensä myös Suomeen ja Ruotsiin. Tästä kiinnostuneiden kannattaa lukea Esimerkiksi Margareta Jersildin ja Märta Ramstenin mainio kirja ”La folia – En europeisk melodi i svenska musikmiljöer” (Bo Ejeby förlag 2007), jonka olen maininnut jo aiemmin tällä foorumilla .
Kuinka herkullista olisikaan päästä esittelemään suomalaista musiikkia hiukan useammin tällaisien temaattisten kokonaisuuksien muodossa! On myös mielenkiintoista, että kansanmusiikki ja niinsanottu klassinen musiikki tuntuvat löytävän uudestaan läheisemmän yhteyden toisiinsa. Se voi tuottaa mielenkiintoisia hedelmiä. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi jouhikkotaituri Ilkka Heinosen ja laulajatar Tuuli Lindebergin inspiroivaan yhteistyöhön Piae cantiones -ohjelmiston parissa (linkki alla).
Tove Djupsjöbacka
Proms-kokonaisuus on kuunneltavissa elokuun 2017 ajan täältä: http://www.bbc.co.uk/programmes/b08zddt6
Ilkka Heinosen Piae cantiones -teemalla toteutettu jatkotutkintokonsertti Sibelius-Akatemialla: https://vimeo.com/215647582
Traileri Kreeta-Maria Kentalan hehkutetusta Side by side -levystä, jossa J. S. Bach kohtaa Kaustisen, kannattaa tutustua: https://youtu.be/H3klqX6U1FM
Traileri Andrew Lawrence-Kingin Muinainen Kalevala -oopperaprojektista: https://www.youtube.com/watch?v=7eqyJLabmNI
Anu Komsin huikeaa nykymusiikkiosaamista, Jukka Tiensuun Voice verser Radion sinfoniaorkesterin kanssa: https://www.youtube.com/watch?v=ctHCPSOufsE