Lähdetäänpä liikkeelle kuvasta.
Mitä näet? Onko se flamencon kentällä poikkeuksellista? Minkälaista flamenco on, millaiseksi se mielletään? Suomessa käytiin vielä 1990-luvulla säännöllisesti keskustelua siitä, voiko vaaleatukkainen tanssia flamencoa. Tummaihoinen flamencotanssijatar ei välttämättä vieläkään mahdu mielikuviimme flamencosta.
Gurumbé-elokuvassa palataan historiaan. Arkeologisiin kaivauksiin, orjatilastoihin, renessanssi- ja barokkiajan maalauksiin, joissa näkyy tummaihoisia. Tiesitkö, että 1500-luvulla jopa 15 % Sevillan ja Cádizin väestöstä oli afrikkalaistaustaisia ihmisiä?
Kun historiaa kerrotaan, se on aina tulkintaa. Historiaa kerrotaan koko ajan uusilla tavoilla ja niin sen pitääkin olla – tiede uudistaa koko ajan itseään. Yksi mielenkiintoinen tapa tarkastella historiankirjoitusta on miettiä, mitä aikakausia kutsutaan kultakausiksi ja miksi. Kuka on voittaja? Mihin elementteihin kansallisen identiteetin rakentaminen perustuu? Miten näkyy toiseus, kuka on “se toinen”? Tämä pätee niin flamencon kuin Espanjan kuin Suomenkin historiaan.
Kohta käydään 1500-luvun Espanjassa. Siellä oli orjakauppaa ja siellä oli orjia. Espanjan historiankirjoituksesta tästä on vaiettu hyvin pitkään.
Espanjan historia puolestaan liittyy flamencoon. Vaikka flamencon historia itsenäisenä taiteenlajina lasketaan nykyään alkaneen aika lailla 1700- ja 1800-luvun vaihteessa. Mutta mitä sitä ennen tapahtui, se kuuluu flamencon isompaan tarinaan, flamencon esihistoriaan.
Flamenco on taidelaji, johon kuuluu laulu, tanssi ja kitara sekä tietysti rytmi kaikissa muodoissaan. Sen juuret juontavat Etelä-Espanjasta, Andalusiasta, jonne lukuisat kansat ovat vuosien varrella jättäneet jälkensä. Jos katsoo Euroopan karttaa, näkee miksi – Andalusia on Euroopan lounaisniemi, portti Atlantin ja Välimeren välillä. Provinssiin ovat jättäneet jälkensä muinaiset roomalaiset, foinikialaiset, gootit, pohjoisafrikkalaiset muslimit ja niin edelleen.
Flamencon historiassa on perinteisesti painotettu etenkin romanien suurta osuutta, mikä on tietysti olennainen asia. Myös pohjoisafrikkalaisista muslimeista ja juutalaisista on perinteisesti mainittu, muttei juurikaan afrikkalaisista, vaikka niin kuin Gurumbé-elokuvassakin sanotaan: “Afrikka on lähellä”. Pohjois-Afrikan radio kuuluu välillä Etelä-Espanjan rannikolle asti (mistä esimerkiksi Radio Tarifa -yhtye sai nimensä). Orjakaupan jäljet johtavat etelämmäs, Länsi-Afrikkaan.
P.S. Jos pääsiäiskulkue Andalusiassa ei ilmiönä ole tuttu, muistuttakoon että Ku Klux Klanin näköiset asut elokuvassa liittyvät perinteisiin cofradias-veljeskuntiin. Pääsiäiskulkueperinne juontaa juurensa jopa keskiajalle asti eli on vuosisatoja vanhempi kuin Ku Klux Klan. Perusidea on sama: peittää asun kantajan henkilöllisyys. Pääsiäiskulkueissa kyse on kuitenkin siitä, että kulkueessa hyvitetään syntejä, nimettömänä.
Tästä löytyy Gurumbé – Canciones de tu memoria negra kokonaisuudessaan, 16.4.2020 alkaen kahden viikon ajan –
EDIT: Tähän väliin on lisätty katselukoodi – klikkaa siis leffa auki, sitten vuokrauskohtaa ja syötä siihen koodi: cancionesdetumemoria
Sen jälkeen on tyydyttävä traileriin:
Gurumbé, canciones de tu memoria negra [Trailer] from Intermedia Producciones on Vimeo.