Kuninkaallisten elämän seuraaminen tuntuu monesti osuvan kategoriaan ”guilty pleasure”. Viimeisinä vuosina kuninkaallisten ystäviä on siunattu useilla näyttävillä hääjuhlilla – ja itse olen sallinut itseni nauttivan niistä täysin rinnoin. Lauantaina 13.6. vuorossa olivat Ruotsin prinssi Carl Philip ja neiti Sofia Hellqvist.

Kuninkaalliset ovat kiinnostaneet minua ihan lapsesta asti, nykyilmiönä – ja historiana. Lapsena osasin ulkoa kaikki Ruotsin kuninkaat ja kuningattaret Kustaa Vaasasta eteenpäin. Erityisesti minua kiehtosi kuninkaalliset sukupuut ja se, miten kuningashuoneet ovat sukua keskenään. Piirsin monimutkaisia sukupuita, jotka peittivät koko huoneeni lattian.

Nykyään en enää seuraa kuninkaallisia yhtä aktiivisesti, mutta heidän häistään olen antanut itselleni luvan nauttia, jos siihen suodaan mahdollisuus. Minua kiehtoo historian havina, kuninkaallisten symbolinen asema ja se, miten tämän voi yhdistää nykyaikaisiin, ns. tavallisiin ihmisiin. Se, kuuluvatko kuninkaalliset enää tähän päivään ja voisiko valtion varoja käyttää paremminkin, on sitten eri kysymys – siitä voi varmasti keskustella milloin vain, mutta se nousee usein esille juuri häiden (ja niiden kustannusten) yhteydessä. Ruotsinkielentaitoiset voivat lukea Jan Guilloun nasevan kannanoton aiheesta.

Iso-Britannian prinssi Williamin ja Catherinen häät olivat prameat ja pari komea ja onnellisen oloinen, mutta kyseinen hovi tuntuu edelleen kantavan niin paljon vanhanaikaista painolastia, että ihmiset eivät aina paista läpi. Kuninkaallisetkin voivat näyttää tunteensa – Tanskan kruununprinssi Frederikin kyyneleet omissa häissään ovat jääneet erityisesti mieleen. Ruotsissa osataan perinteiden ja inhimillisyyden yhdistäminen hienosti, ainakin nuorempi polvi on onnistuneesti toteuttanut Kaarle XVI Kustaan tunnuslausetta ”För Sverige – i tiden” (vapaasti käännettynä: Ruotsin puolesta, tässä ajassa).

Nyt kaikki Kaarle Kustaan lapset on saatettu onnellisesti avioliiton satamaan. Enää ei tarvitse murehtia, löytävätkö he itselleen elämänkumppanit. Carl Philipin ja Sofian häiden yhteydessä tuli samalla muisteltua edellisiä kuninkaallisia häitä: prinssin isosisko, kruununprinsessa Victoria (2010) ja pikkusisko, prinsessa Madeleine (2013) ehtivät mennä naimisiin ensin.

Victoria kantaa kruununperijänä ihan erilaisia paineita kuin hänen sisaruksensa. Häät olivat isot ja julkiset eri tavalla kuin muiden. Hääparia itseään sopii varmaan kiittää siitä, että heidän suuri juhlansa tästä huolimatta hehkui lämpöä. Mieleen jäivät erityisesti Victorian avoimet kiitokset hääparin vilkuttaessa kansalle – ja jos joku epäili Daniel Westlingin sopivuutta prinssiksi, epäilyt varmaan loppuivat viimeistään hänen aivan upeaan puheeseensa juhlaillallisissa. Prinsessa Madeleine ja Chris O’Neill halusivat selvästi yksityisemmät häät, eikä esimerkiksi iltajuhlia ei televisioitu ollenkaan.

Prinssi Carl Philip ja Sofia Hellqvist halusivat sen sijaan jakaa juhlansa koko kansan kanssa. Näin kolmen hääjuhlan trilogia saatettiin tyylikkäästi mutta rennosti päätökseen. Sofian hiukan kiusallinen malli- ja tosi-tv-menneisyys tuntuu vihdoin olevan unohdettu ja kansa on kihlauksesta lähtien näyttänyt ottavan hänet sydämeensä. Hellqvist tuntuu käsittelevän mediaa konkarin tavoin ja parin vuorovaikutuksessa kansan kanssa on klassista glamouria – ja jotain rocktähtimaista.

Carl Philipin ja Sofian kerrottiin vaikuttaneen omissa häissään kaikkiin mahdollisiin yksityiskohtiin. Puitteet olivat perinteiset – Linnakirkko kuten Madeleinen häissä, kaupunkikierros avovaunuissa ratsuväen ja sotilassoittokuntien saattamina, iltajuhla Tukholman linnan perinteisissä puitteissa. Imiselvästi pari oli jättänyt sormenjälkensä kaikkeen mahdolliseen. Oma suosikkini oli kukkasista rakennetut ”seinät”, jotka koristivat sekä alttaria että illallissalia. Kukkaloisto oli mykistyttävän kaunis. Myös kaunis hääkakkuasetelma teki persoonallisen vaikutuksen, kuninkaallisen tyylikkään muttei ökypramean. Näiden visuaalisten asioiden yhteydessä sopii tietysti muistuttaa, että prinssi on siviiliammatiltaan muotoilija. Ei siis ole mikään ihme, että esimerkiksi hääkakun muotoilu luonnistuu häneltä!

Vihkimisen musiikkivalinnoissakin Carl Philip ja Sofia vetivät aivan omaa linjaansa, ja se herättikin aika paljon keskustelua. Komeassa vihkimisessä kuultiin ainoastaan populaarimusiikkia, ainoana poikkeuksena urkumusiikki, joka soi vieraiden saapuessa. Sekä Victorian että Madeleinen häissä kuultiin perinteisen juhlavia urkumarsseja, klassista musiikkia sekä tunteikkaita balladeja huippunimien kuten Björn Skifsin ja Marie Fredrikssonin esittäminä. Osa kappaleista oli varta vasten sävelletty, mikä antaa aina minulta lisäpisteitä!

Kansanmusiikin ystävän sydäntä lämmitti silloin myös pelimannien tuominen mukaan juhliin. Se, että musiikkilaji tuodaan näyttävästi valtakunnan päätapahtumien osaksi, kertoo jotain sen arvostuksesta. Pelimannien osalta mieleen jäi erityisesti Madeleinen häät – silloin nuoret (!) pelimannit kansallispuvuissaan sekä saattoivat hääparin ulos, että jäivät soittamaan pitkäksi aikaa kirkon ulkopuolelle hääparin tervehtiessä kansaa. Voisiko kuvitella Suomessa pelimanneille vastaavaa roolia valtion tapahtumassa…? Madeleinelta tämä oli myös hatunnosto paikallisuudelle – hän on Hälsinglandin ja Gästriklandin herttuatar, ja pelimanninuoriso oli Hälsinglandista kotoisin.

Carl Philip ja Sofia heittivät useat arvostetut musiikkilajit ulos – ja myös ruotsalaisuuden. Laulunumeroina kuultiin Coldplayn Fix you Salem al-Fakirin esittämänä sekä Rihannan Umbrella David Pagmarin ruotsinkielisenä versiona. Kumpikaan ei tunnu ihan perinteiseltä rakkauslaululta mutta ilmiselvästi kyseessä olivat parin omat suosikit. Piispakin lainasi vihkipuheessaan kyseisten laulujen sanoituksia. Hiukan ihmettelin kyllä sitä, ettei ruotsalaisilta tekijöiltä löytynyt tilaisuuteen sopivaa kappaletta? Coldplay ja Rihanna tulevat kuitenkin kansainvälisen viihdeteollisuuden huipulta, itse olisin kyllä tässä yhteydessä harkinnut hatunnostoa myös ruotsalaiselle osaamiselle (jota todistettavasti löytyy). Alkumarssina juhlavat urut ja orkesterit oli korvattu Enyan elokuvamusiikkimaisella sävelmaisemalla, joka oli toki kaunis ja romanttinen, muttei räjäyttävä kuten esimerkiksi Tanskan kruununprinssi Frederikin häissä upea Händelin Zadok the Priest, jossa urut, orkesteri ja kuoro saivat suorastaan katon nousemaan. Kirkossa ei kuultu yhtään varta vasten sävellettyä kappaletta – se tuli vasta juhlaillallisella, Sofian sanoittama rakkauslaulu miehelleen.

Voihan musiikkivalinnoista olla montaa mieltä. Sovitukset oli mielestäni toteutettu tyylikkäästi – rakennettu pitkiä dynaamisia linjoja (rumpusettiä säästellen) ja käytetty hyväkseen laajaa soittimistoa, esimerkiksi käyrätorvia Fix you -kappaleessa. Joidenkin mielestä musiikit eivät vastanneet tilaisuuden arvokkuutta. Mutta kun kaikki puitteet ovat perinteikkäät ja arvokkaat, eikö parille voida suoda oma kädenjälki juuri tässä? Jos klassinen musiikki ei ilmiselvästikään ole parille lähellä sydäntä, miksi tuputtaa se heille väkisin? Aika moni muu asia varmaankin on ympäristön puolesta vaadittu. Itse esimerkiksi joka kerta mietin, miten nuoret kuninkaalliset parit suhtautuvat uskontoon – onkohan esimerkiksi kirkon osuudesta edes mahdollista kieltäytyä…? (Toki: useampi Kaarle Kustaan siskoista meni naimisiin siviilivihkimisessä, mutta ajat ovat muuttuneet – heidän puolisostaankaan ei tehty prinssejä, prinsessat saivat ystävällisenä eleenä pitää tittelinsä. Vain yhtä sukupolvea aiemmin tavallisen kansalaisen kanssa avioituminen merkitsi kuninkaallisen arvonimen menettämistä. Ajat ovat muuttuneet!)

Mielestäni musiikkivalintoja voi siis tarkastella myös osana kuninkaallista häätrilogiaa, joka virallis-lämpimien ja yksityisempien häiden jälkeen sai päättyä rennompiin tunnelmiin. Kruununperijällä on myös ihan eri vastuu tuoda esille arvokkuutta ja ruotsalaisuutta kuin pikkuveljellään. Yksi musiikkivalinta meni mielestäni Carl Philipillä ja Sofialla aivan nappiin, ja se oli ulosmarssi gospelmusiikin tahtiin. Vaikka Beethovenin yhdeksännen sinfonian loppukuoron sovittaminen gospelasuun onkin mielestäni melko kornia, oli Samueli Ljungbladin ja kumppanien esitys aivan aseistariisuva. Hääpari ja vieraat suorastaan tanssivat ilosta lähtiessään kirkosta ulos – ja juuri tätä efektiä varmaan haettiinkin! YLEn melko kuivakat suomenkieliset selostajat liittivät tämän uususkonnollisuuteen, mikä mielestäni tuntui hiukan yllättävältä. Kyllä tällä varmaan enemmän iloa ja riemua haettiin kuin uskonnollista hurmiota.

Niille, ketkä eivät jaksaneet seurata juhlintaa loppuun asti jäi ehkä huomaamatta kansanmusiikin ja perinteisemmän häämarssin yllättävä esilletulo, sekin varmasti parin omaa kädenjälkeä. Kun hääpari siirtyi illallispöydästä leikkaamaan hääkakkua, heitä saattoivat pelimannit Älvdalenista eli Sofian kotipaikkakunnalta, soittaen Älvdalenin häämarssia. Kaunis idea, ehkä uusi perinne…? Älvdalen oli muuten hienosti esille SVT:n lähetyksessä – itse olin aivan unohtanut haasteellisen älvdalska-murteen olemassaolon, vaikka yksi suosikkimuusikoistani, kansanlaulaja Lena Willemark on seudulta kotoisin ja on myös levyttänyt omalla murteella.

Lopuksi haluan mainita vielä yhden syyn seurata Ruotsin kuninkaallisten häiden televisiolähetystä: SVT:n tyyli ja taituruus toimitustyössä, joka on tuttu myös jokavuotisista Nobeljuhlista. Ruotsin televisiotiimi osaa olla asiallinen olematta rutikuiva, olla hauska mutta samalla kunnioittava. ”Kisastudiossa” vierailivat kaikenlaiset asiantuntijat edustaen niin historiaa, etikettiä, hiusmuotoilua, muotia, ruokaa kuin retoriikkaakin (!). Tällä tavalla avataan ovia moneen suuntaan ja saadaan katsojia myös ihailemaan asiantuntijuutta ja osaamista – inserteissä esiteltiin niin kokkien, tallimestareiden kuin hopeakonservaattoreiden panosta tapahtumaan.

Tove Djupsjöbacka

Musiikkivalinnat nuorten kuninkaallisten häissä:
Victoria & Daniel 2010: Kungl. Filharmonikerna, Storkyrkokören & Orsa spelmän: Vilar glad i din famn (varta vasten sävelletty)
https://www.youtube.com/watch?v=XkcBkGU5ux4

Madeleine & Chris 2013: Eiwor Kjellberg & Hälsinge låtverkstad: Brudmarsch från Delsbo
https://www.youtube.com/watch?v=KM7-zGRzfK8

Carl Philip & Sofia 2015: Samuel Ljungblad & co: Joyful, joyful
https://www.youtube.com/watch?v=0KqHGHgDkMw

Frederik & Mary 2004: Händel: Zadok the Priest – ja melkoiset kyyneleet
https://www.youtube.com/watch?v=h_yLKhKIyS0

Bonuksena Älvdalenin murretta, Lena Willemark lukee Jouluevankeliumin:
https://www.youtube.com/watch?v=49wyVPt7L-U